KuPS:n hyökkäyspeli muodostuu seuraavista asioista:
Pelin avaamisella tarkoitetaan pallon pelaamista vastustajajoukkueen ylimmän linjan ohi. KuPS:n pelitavassa korostuu mahdollisimman nopea pelin avaaminen. Palloa kierrätetään alakerrassa vain sillä tarkoituksella, että etsitään sopiva mahdollisuus avata peli.
Peliä tulee avata monipuolisesti sekä pitkillä että lyhyillä syötöillä. Pallottomien pelaajien tulee antaa aina vähintään kolme syöttömahdollisuutta pallolliselle. KuPS:n pelitavassa painotetaan pelin avaamista keskimmäisten keskikenttäpelaajien kautta. Valmentajan vastuulla on, että pelaajat tietävät miten joukkueen on tarkoitus avata peliä. Valmentajan tehtävänä on antaa tarkoituksenmukaiset ja monipuoliset mallit pelin avaamiselle. Pelaajien tehtävänä on pyrkiä valitsemaan paras vaihtoehto.
Hidas hyökkäys lähtee usein käyntiin maalivahdilta. Maalivahdin ensimmäinen ratkaisu pelin avaamiseksi on aina nopea avaus, koska vastustaja ei vielä ole saanut ryhmitystään järjestykseen. Mikäli tämä ei ole mahdollista, maalivahdin tulee avata peli puolustajien tai keskikenttäpelaajien kautta lyhyellä tai puolipitkällä avauksella. Vain eritystapauksissa maalivahti avaa pelin pitkällä potkulla.
KuPS:n pelaamisessa tulee ensisijaisesti korostua pallonhallinta. Tämä tarkoittaa, että palloa hallitaan yli 50 % peliajasta.
Pallollisen pelaajan tulee pyrkiä kääntymään aina kun on mahdollista kohti vastustajan maalia. Tämän edellyttää hyvää peliasentoa, sijoittumista ja oikeaa liikkumista pallottomana ennen pallon vastaanottoa. Lisäksi ensimmäisen kosketuksen merkitys on erityisen tärkeä. Pallollinen pelaajan pitää kyetä ja uskaltaa pitää pallo hallussaan myös lähellä vastustajaa, jolloin vastustajan ohittaminen on mahdollista joko syöttämällä tai kuljettamalla. Pallollisella pelaajalla pitää syöttäessään aina olla osoite ja idea pelin jatkamiselle. Pallollinen pelaaja pyrkii syöttämään niin, että pallon vastaanottaja pystyy jatkamaan peliä edelleen mielellään eteenpäin vastustajan maalia kohti. Pelaajien tulee osata tehdä oikea valinta kussakin tilanteessa. Kuljetanko? Syötänkö? Yritänkö tehdä maalin? Koska? Miten? Kenelle? Jalkapallon vaikein osa-alue on pallollinen pelaaminen. Sitä voi oppia vain pitämällä palloa omalla joukkueella.
Murtautumisella tarkoitetaan vastustajan puolustuslinjan läpäisemistä niin, että pallo on hyökkäävän joukkueen hallussa ja edelleen pelattavissa. Joukkueen tulee osata murtautua vastustajan puolustuksen läpi monipuolisesti keskeltä ja laitojen kautta. Murtautumiseen tulee osata käyttää vaihdellen erilaisia syöttöjä ja kovavauhtisia kuljetuksia. Pelirohkeus on ensiarvoisen tärkeää monipuolisen ja tehokkaan murtautumisen toteuttamiseksi.
Jalkapallon kiehtovin ja vaikein osa-alue on maalinteko. Joillakin pelaajilla on luontaista taipumusta maalintekoon. Mikäli junioripelaaja tekee harjoituksissa ja peleissä jatkuvasti maaleja, tulee hänen saada pelata pelipaikalla, jossa hän pystyy kehittämään maalintekotaitoaan. Maalintekoon kykenevillä pelaajille tulee myös antaa erityisharjoittelua maalintekoon liittyen.
Nykyjalkapallossa on nopean ja tehokaan tilanteenvaihdon merkitys suuri siirryttäessä puolustuksesta hyökkäykseen, koska hyökkääminen täysin organisoitua puolustusta vastaan on erittäin vaikeaa. Tämä teema tulee sisältyä myös kaikkeen harjoitteluun.
Jotta pallonriiston tehnyt pelaaja ja muu joukkue voivat hyökätä nopeasti, on kaikkien tiedettävä miten toimia. Erittäin tärkeää on, että pelaajat ovat sijoittuneet oikein vastahyökkäystä varten. Pelaajien oikeat etäisyydet ja tasapainossa oleva kenttäkoostumus ovat vastahyökkäyspelaamisen avainasioita.
Pelaajan ajatus pallonriiston jälkeen tullee aina olla vastahyökkäys ja eteenpäin pelaaminen. Nopein tapa on syöttää eteenpäin, mutta tehokas tapa on myös kovavauhtinen eteenpäin suuntautuva kuljettaminen. Mikäli mahdollisuutta etenemiseen ei ole, tulee pelaajan pyrkiä löytämään paras syöttömahdollisuus pallon pitämiseksi omalla joukkueella.
Joukkueen hyökätessä tulee kaikkien pelaajien osallistua peliin aktiivisesti ja rohkeasti. Pallonhallintaan perustuvassa pelitavassa on ehdottoman tärkeää, että kaikki pelaajat ovat aktiivisia ja haluavat palloa. Kenttätasapaino on kuitenkin säilytettävä, joten jokaisella pelaajalla on oltava oma tehtävänsä joukkueen hyökätessä.
Hyvin organisoitua puolustusta on vaikea murtaa nykyjalkapallossa. Tätä ongelmaa pyritään ratkaisemaan kahdella tavalla. Nopeilla syöttökombinaatioilla pelin sisällä, mahdollisimman lähellä vastustajan puolustuslinjaa tai rohkealla 1v1 pelaamisella. Pelaajaa tulee aina rohkaista haastamaan 1v1 tilanteissa, joissa se on mahdollista. Tämä edellyttää, että pelaaja uskaltaa ja kykenee pelaamaan pallollisena lähellä vastustajaa.
Pelirohkeudessa on ensiarvoisen tärkeää pelaajan oma ajattelu, itseluottamus ja persoonallisuus. Pelaajaa tulee rohkaista luovuuteen sekä omilla vahvuuksilla pelaamiseen päivittäisessä harjoittelussa ja peleissä.